Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 _Sadragonin Historia_

 

luku 1. 

"Isä! Ei!" Huusi Poika. Poika eli elämäänsä pienessä talonpoikais talossa. Heidän elämänsä ei ollut hääppöistä, mutta silti heidän ovelleen oli ilmestynyt tyttö. Tyttö oli kärsinyt ja käynyt lähellä kuolemaa. Pojan isä oli ruokkinut ja hoivannut tuota vähillä rahoillaan. Tämä on kai klassinen tarina, sillä poika oli ihastunut tuohon kauniiseen tyttöön. Tyttö oli halunnut kaikin tavoin kiittää, mutta hän ei voinut auttaa tilan töissä tai edes ruuan laitossa. Joten hän paljasti suurimman salaisuutensa. Hän ei ollut ihminen. Tuo tieto olisi pitänyt pitää salassa. Hän kertoi kuinka verensä teki immuuniksi sairauksille ja kuinka se pidensi ikää. Hän teki itseensä haavan ja valuutti vertaan purkkiin. Tyttö kehotti käyttämään verta harkiten, mutta saatatte jo arvatakkin. Pojan isä piteli puukkoa nukkuvan tytön yllä. Isällä oli Mielipuolen katse. Hän vilkaisi poikaansa ja sanoi heidän selviävän näin rahapulasta. Isä iski tikarin tyttöön, mutta tytön iho oli, kuin marmoria. Siihen ei tullut naarmuakaan. Siinä samassa tyttö oli refleksin omaisesti noussut seisomaan ja tuon käsi piteli miehen kukkua. Mies oli kuin saatanan nähnyt. Tyttö kuristi ripuilevaa miestä yhdellä kädellä ja poika huusi molempia lopettamaan. Tyttö lopetti ja paiskasi miehen seinään. Hän lähti. Hän tiesi, ettei olisi turvassa täällä. Poika kuitenkin lähti tytön perään. "En välitä miten paljon sinusta voisi hyötyä, mutta Haluan olla kanssasi." Noin poika sanoi tytölle. Se sai tytön unohtamaan, ettei ollut turvassa, että häntä vaanittiin, että hän kuolisi kai pian. He saivat yhdeksän tytärtä: Cara, Elisabeth, kendra, Emile, Yuko, Bella, Lilieth, Dula, Nathalie. Pari kymmentä vuotta nuorimman syntymästä, he tajusivat, ettei veri enään pidentäisi tuon ikää. Niinpä Naiset lähtivät. 

 

luku 2. 

Kun he eräänä yönä yöpyivät laavussa ja kuului ääniä. "Olen varma! Niitä oli täällä." Sisarusten äiti kuuli, kyseiset äänet. Hän jätti sisaruksille kankaan palan, sekä suojasi taialla. Laavun luokse tuli miehiä. Hä osoittivat äitiä ja hän tiesi, että miehet halusivat hänet. Äiti pelkäsi lastensa heräävän, joten suostui heti vapaaehtoisesti tapettavaksi. Heidän äitinsä vietiin ja tuo koki loppunsa. Aamulla sisarusten herätessä he huomasivat kankaan palasen, johon oli kerrottu "Ette ole täällä turvassa, mekää lapset. Olen kuullut puhuttavan taikamaailmasta, jossa asustaa yksinäinen lohikäärme, Sadragon. Menkää hän voi olla ainoa toivonne!" Sisarukset Kiersivät maailmaa ja etsivät kaiken mahdollisen tiedon lohikäärmeen asuin maailmasta, mutta ketään ei tiedä miten sinne pääsisi. Sisaruksen olivat kokoontuneet metsään istumaan. He olivat puhki, rahat loppu, ainoa jäljellä oleva asia on toivo, mikä sekin oli lopussa. Varjoista heidän luokseen tuli mies, kapea kasvoinen ja arvokkaan oloinen. Tytöt kysyivät kuka tuo on, mutta hän vain naurahti. "Olen Sadragon" Hän vastasi. Tyttöjen suut loksahtivat auki. "Olemme etsineet kauan kaltaisianne tyttöjä, joilla on sisua ja voimaa. Tarvitsemme yhdeksän valittua" Noin hän sanoi. Tytöt suostuivat heti. Kuka ei suostuisi. Ja niin ihmisen muodossa oleva lohikäärme johdttivat heidät taikamaahan, joka oli outoa he luulivat vain kävelleensä metsän läpi. 

 

luku 3

Sisarukset olivat taian omaisessa maailmassa. täynnä vieraita eläimiä, jotka pesivät vieraassa materiaalissa. He todellakin tajusivat miksi heitä piti olla yhdeksän kappaletta. Heidän lisäkseen ihmismäisiä olentoja olivat yhdeksän miestä, Sadragonin lisäksi. Tietenkin sisarukset ihastuivat heihin. He rakastuivat ja kunnolla. Vastakaikuakin tuli. He elivät monia vuosituhansia onnellisina. Sisaruksilla oli enemmän lapsenlapsia, kuin he osaisivat kuvietellakkaan. Kuitenkin Sadragoniin löysivät tiensä ihmiset, jotka nuo olivat valmiita vuodattamaan kaikkien veret. Syntyi sota, joka kesti monta vuotta, mutta sisarukset saivat pysäytettyä sen. Sota oli vaatinut heidän miehiensä henget, joten he eivät välittneet omasta elämästään niinkään. He moudostivat sydämmistään kristallit ja irrottivat palasen. He Muokkasivat palasista aseet, joilla voittaa ongelmat nopeasti. loput kristallit he veivät mukanaan vuorille, jonne menivät lepäämään, mutta siitä tulikin ikiuni. Maa jäi ilman johtajia, mutta hyvinhän se sujui. Pormestarin tapaiset ihmiset pitivät kylien ja kaupunkien ihmiset sääntöjsisällä estääkseen sekasorron. 

 

 

/JA NÄIN KUULUU SADRAGONIN HISTORIA/

©2017 - suntuubi.com